Suomella on paljon näyttöjä rauhanvälityksestä, mutta roolia rauhanvälityksessä voidaan vahvistaa entisestään. Ulkoministeriön julkaisema ”Rauhanvälitys – Suomen suuntaviivoja” on keskustelunavaus, joka koskee Suomen uusia mahdollisuuksia rauhanvälityksessä. ”Rauhanvälitysaloite on lähtölaukaus sille, että Suomesta tulee todellinen rauhanvälityksen suurvalta”, ulkoministeri Alexander Stubb visioi selvityksen julkistustilaisuudessa Katajanokan Kasinolla 6. toukokuuta.
”Me olemme erittäin vahva toimija rauhanvälityksessä ja meillä on potentiaalia. Aloitteen tavoitteena on nostaa Suomi rauhanvälityksessä samalle tasolle kuin esimerkiksi Ruotsi, Norja ja Sveitsi”, tilaisuutta isännöinyt Stubb kertoi.
Julkistustilaisuuteen osallistunut presidentti Martti Ahtisaari korosti omassa puheessaan Suomen hyvää mainetta ja aktiivista toimintaa rauhanvälitystyössä. ”Acehin rauhaa ei olisi saatu aikaan ilman Suomen tukea”, Ahtisaari mainitsi. ”Tämä on hyvä keskustelun aloitus ja luonnollinen aloite Suomelta. On tärkeää, että rauhanvälitystä katsotaan laajana prosessina.”
Julkistustilaisuuden pääpuhujat Stubb, Ahtisaari ja kansanedustaja Pekka Haavisto painottivat yhteistyön ja pitkäjänteisyyden merkitystä rauhanvälityksessä. Parhaimmillaan rauhanvälitys voi ehkäistä konfliktien puhkeamisen. Myös rauhanprosessien jälkeisen kehityksen tukeminen on tärkeää.
Stubb paljasti tilaisuudessa kaksi unelmaansa. ”Olisi hienoa, jos Suomi perustaisi rauhanvälitysrahaston, josta voitaisiin ammentaa rahaa tiukan paikan tullen. Toinen unelma olisi rauhanvälitysinstituutio, jossa koulutettaisiin suomalaisia tai kansainvälisiä rauhanvälittäjiä.”
Myös Haavisto painotti koulutuksen tärkeyttä. ”Rauha on hyvin kilpailtu ala, jossa amatöörimäisillä otteilla ei pärjää. Suomen on sen vuoksi syytä kehittää omaa osaamistaan”, ulkoministerin erityisedustajana Afrikan kriiseissä toimiva Haavisto sanoi.
Haavisto korosti myös maahanmuuttajien merkitystä rauhanprosesseissa. ”Diasporalla voi olla tärkeä rooli rauhanprosesseissa. Esimerkiksi monet Somalian ulkopuolella asuvat somalit seuraavat maansa rauhanprosessia erittäin tarkasti ja tuntevat sen toimijat”, Haavisto totesi.
Haavisto uskoo, että Suomi voisi lisätä omaa aktiivisuuttaan esimerkiksi Afrikan sarven alueella. ”Afrikan sarvi on moniongelmainen alue. Myönteistä on se, että Darfurissa ja Somaliassa on Afrikan unionin tukemat rauhanturvaoperaatiot. Rauhanprosessit ovat kuitenkin vielä kesken, sillä kaikki aseelliset ryhmät eivät ole mukana sopimuksissa.”
”Oma filosofiani on, että niin kauan pitää jatkaa yrittämistä, kunnes kaikki aseelliset ryhmät saadaan neuvottelupöydän ääreen. Tilanteessa vaaditaan kärsivällisyyttä, sillä konfliktit eivät ole ohi päivässä”, Haavisto kertoi.
Rauhanvälityksessä on tilaa erilaisille toimijoille: valtioille, kansainvälisille järjestöille, kansalaisjärjestöille ja yksilöille. Tilaisuudessa kuultiinkin monien järjestöjen edustajien puheenvuoroja ja kutsuvieraiden joukossa nähtiin rauhanvälityksen konkareita.
Yhteistyö eri toimijoiden välillä on tärkeää, eikä Suomi pärjää maailmalla yksin. ”Suomen pitää olla aktiivisesti mukana EU:n ja YK:n toiminnassa”, Ahtisaari sanoi.”Näihinkin toimintoihin on osoitettava varoja.”
Ulkoministeriön selvitys kuvaa kansainvälisen rauhanvälityksen toimintaympäristöä ja keinoja, joilla Suomi voi vahvistaa rooliaan rauhantyössä. Selvitys on laadittu ulkoministeri Stubbin toimeksiannosta ja presidentti Ahtisaaren myötävaikutuksella.
Rauhanvälitys - Suomen suuntaviivoja
Päivitetty 17.5.2010
