Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomen suurlähetystö, Canberra : Tietoa Papua-Uusi-Guineasta : Kahdenväliset suhteet

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Canberra


Embassy of Finland, Canberra
Puh. +61-2-6273 3800
Sähköposti: sanomat.can@formin.fi
English | Suomi | Svenska | Facebook | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Maatiedosto Papua-Uusi-Guinea

Nimi

KieliVirallinen nimiKäyttönimi
enIndependent State of Papua New GuineaPapua New Guinea
fiPapua-Uusi-GuineaPapua-Uusi-Guinea
svPapua Ny-GuineaPapua Ny-Guinea
tok pisinPapua NiuginiPapua Niugini

Itsenäistyminen

16. syyskuuta 1975 Australiasta

Kansallispäivä

16. syyskuuta

Lippu

Aikaero Suomeen

Kesäisin: +9

Talvisin: +10

Pinta-ala

462 840 km

Väkiluku

6 064 5151 (heinäkuu 2010; CIA World Factbook https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/pp.html)

Pääkaupunki

Suomeksi: Port Moresby

Omalla kielellä: Port Moresby

Diplomaattisuhteet

Suomen ja Papua-Uuden-Guinean väliset diplomaattisuhteet solmittiin 31. elokuuta 1977.

Suomi tunnustanut

19. syyskuuta 1975

Tunnustanut Suomen

Vallitsevan käytännön mukaan aiemmin itsenäistyneitä maita ei ole ollut tapana tunnustaa.

Suomen edustautuminen

Suomella ei ole edustustoa Papua-Uusi-Guineassa. Suurlähettiläs on akkreditoitu Canberrasta. Suomella on pääkaupunki Port Moresbyssä kunniakonsulaatti.

Edustautuminen Suomessa

Papua-Uusi-Guinealla ei ole suurlähetystöä Suomessa. Lähimmät suurlähetystöt ovat Lontoossa Iso-Britanniassa ja Brysselissä Belgiassa.

 

Papua-Uusi-Guinean Lontoon-suurlähetystö

Papua New Guinea High Commission

14 Waterloo Place
London SW1Y 4AR, United Kingdom
Puh: 020 7930

Fax: 020 7930 0828 0922

Verkkosivut: www.pnghighcomm.org.uk

 

Papua-Uusi-Guinean Brysselin-suurlähetystö

Embassy of Papua New Guinea

Av. De Tervuren 430
1150
Brussels
Kingdom of Belgium
Puh:+32-02-7790609
Fax:+32-02-7727088
Sähköposti: kundu.brussels@skynet.be

Linkit

Poliittinen järjestelmä

Poliittinen järjestelmä

Papua-Uusi-Guinea (Independent State of Papua New Guinea) on perustuslaillinen monarkia, jonka poliittinen järjestelmä on rakennettu Ison-Britannian mallin pohjalle. Maassa on parlamentaarinen demokratia, jossa todellinen toimeenpanovalta on pääministerillä ja tämän johtamalla hallituksella. Papua-Uusi-Guinea kuuluu myös brittiläiseen kansainyhteisöön.

 

Lainsäädäntövaltaa käyttää viideksi vuodeksi kerrallaan valittava yksikamarinen, 109-jäseninen parlamentti. Valtakunnallista toimeenpanovaltaa käyttää kansallinen toimeenpaneva neuvosto, jonka johdossa on parlamentin ehdottama ja valtionpäämiehen nimittämä pääministeri. Kussakin 19 maakunnassa on oma hallitus, jolla on muun muassa veronkanto-oikeus.

 

Poliittinen järjestelmä jakautuu kolmeen eri hallinnolliseen tasoon: kansalliseen, maakunnalliseen ja paikallistasoon. Papua-Uusi-Guinea on jaettu hallinnollisesti 19 provinssiin ja pääkaupunkialueeseen.

 

Provinsseja ovat

  • Central
  • Simbu
  • Eastern Highlands
  • Eastern New Britain
  • East Sepik
  • Enga
  • Gulf
  • Madang
  • Manus
  • Milne Bay
  • Morobe
  • New Ireland
  • Oro
  • Bargainville
  • Southern Highlands
  • Western
  • Western Highlands
  • Western New Britain
  • Sandaun.

 

Poliittinen järjestelmä on hyvin kilpailullinen. Suurin osa parlamentin jäsenistä valitaankin henkilökohtaisin tai etnisin perustein, eikä puoluepoliittisilla sidoksilla ole suurta merkitystä. Parlamentin jäsenet valitaan limited preferential voting (LPV) –ääntenlaskentamenetelmän mukaan.

 

Valtionpäämies

Muodollinen valtionpäämies on Ison-Britannian kuningatar Elizabeth II, jonka muodollisena edustajana maassa  on parlamentin nimittämä kenraalikuvernööri. Tämänhetkinen kenraalikuvernööri on Sir Paulius Matane. Todellinen toimeenpanovalta on pääministerillä ja hänen johtamallaan hallituksella eli kansallisella toimeenpanevalla neuvostolla.

Parlamentti

Maan parlamentti on yksikamarinen. Parlamentin jäsenistä 89 edustaa avoimia äänestyspiirejä ja loput 20 edustavat 19 maakuntaa ja pääkaupunkialuetta. Parlamentin jäsenet valitaan vaalein viiden vuoden välein. Edustajat tulevat usein valituiksi suhteellisen pienillä ääniosuuksilla ehdokkaiden suuren määrän vuoksi. Äänestysikäraja on 18 vuotta. Naisia kansanedustajista on 1 prosentti. Kansallisessa toimeenpanevassa neuvostossa on vain yksi naisministeri.

Hallitus

Hallituksen eli kansallisen toimeenpanevan neuvoston muodostavat:

 

  • Pääministeri Michael Somane
  • Varapääministeri, kaivos- ja maankäyttöministeri Puka Temu
  • Maatalousministeri John Hickey
  • Valtioministeri Philemon Embel
  • Valtiovarainministeri Patrick Pruaitch
  • Kuljetus- ja työministeri Don Polye
  • Oikeusministeri Allan Marat
  • Työ- ja teollisuusminisetri Mark Maipakai
  • Suunnittelu- ja kehitysministeri Paul Tiensten
  • Energiaministeri William Duma
  • Julkispalveluministeri Peter O´Neill
  • Valtionyritysministeri Arthur Somare
  • Kauppa- ja teollisuusministeri Gabriel Kapris
  • Yhteisönkehitys-, urheilu- ja uskontoministeri Carol Kidu
  • Rangaistuspalveluministeri Tony Aimo
  • Kulttuuri- ja turismiministeri Charles Abel
  • Puolustusministeri Bob Dadae
  • Opetusministeri Michael Laimo
  • Ympäristöministeri Benny Allen
  • Kalastusministeri Ben Semri
  • Ulkoasiainministeri Sam Abal
  • Metsäministeri Belden Namah
  • Terveysministeri Sasa Zibe
  • Tutkimus- ja tiedeministeri Michael Ogio
  • Asuntoministeri Andrew Kumbakor
  • Tieto- ja kommunikaatioministeri Patrick Tammur
  • Ulkosuhdeministeri Job Pomat

 

Sisäpolitiikka

Kesäkuun 2002 parlamenttivaalit olivat ensimmäiset, jotka pidettiin vuonna 2001 hyväksytyn

puoluejärjestelmää koskevan lain (Organic Law on the Integrity and Political Parties and Candidates) voimassa ollessa. Lain tarkoituksena oli vakauttaa hallitusten työskentelyä vahvistamalla puoluejärjestelmää ja rajoittamalla itsenäisten parlamenttiedustajien vaikutusvaltaa.

 

Pääministeriksi nimitettiin kaoottisten vaalien jälkeen elokuussa 2002 Sir Michael Somare, joka

onnistui välttämään opposition epäluottamuslauseäänestyksiä ja pysymään vallankahvassa koko viiden vuoden vaalikauden - ensimmäisenä pääministerinä maan 34-vuotisen itsenäisyyden aikana. Somare oli ollut pääministerinä myös juuri itsenäistymisen jälkeen 1970-luvulla.

 

Somare säilytti pääministerin aseman kesä-heinäkuussa 2007 pidettyjen seitsemänsissä parlamenttivaaleissa. Hän muodosti tällä hetkellä 13 puoluetta käsittävän koalitiohallituksen. Hallituspuolueiden suuri määrä on tehnyt hallituksen työskentelystä epäjohdonmukaista ja epävakaata. Odotettavissa saattaa olla ministerivaihdoksia. Pääministerin sisäpoliittinen asema on käynyt entistä tukalammaksi, kun luottamuslauseäänestyksiä koskeva "armonaika" maan parlamentissa on nyttemmin päättynyt. Somare on ilmoittanut suunnittelevansa siirtymistä pois poliittisesta elämästä ennen kuluvan hallituskauden päättymistä vuonna 2012. Seuraajaehdokkaiden joukossa on myös hänen poikansa, joka on tällä hetkellä valtionyritysten ministerinä toimiva Arthur Somare.

 

Papua-Uusi-Guineassa pidettiin vuoden 2008 kesäkuussa uuden vaalilain mukaiset ensimmäiset kunnallisvaalit. Vaalit sujuivat ilman laajempia levottomuuksia. Naisehdokkaiden ja valituiksi tulleiden naisten lukumäärä oli korkea verrattuna aikaisempiin paikallistason vaaleihin. Kansalaisjärjestöillä ja medialla oli tärkeä tehtävä vaalikoulutuksessa.

 

Papua-Uusi-Guinean suurimpia poliittisia puolueita ovat National Alliance (NA), People’s Progress Party (PPP), United Resources Party (URP) ja PNG Party (PNGP). Politiikkojen puoluesiteet eivät kuitenkaan ole kovin vahvoja. Hallituskoalitiot ovatkin kokeneet usein muutoksia jopa yhden toimikauden viiden vuoden aikana. Toistaiseksi yksikään puolue ei ole voittanut vaaleissa tarpeeksi paikkoja voidakseen muodostaa yksin hallituksen tai toimeenpanovaltaa käyttävän neuvoston.

 

Vuonna 2007 käyttöönotettiin uusi vaalijärjestelmä, limited preferential voting, jossa äänestäjä määrittelee ehdokkaat preferenssijärjestykseen. Järjestelmä kannustaa parlamentin jäseniä muodostamaan poliittisia liittoumia ja olemaan vastuullinen äänestäjille vaalien jälkeen.

Ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikka

Ulkopolitiikka

Papua-Uusi-Guinean ulkopolitiikan painopisteet ovat vaihdelleet, mutta peruslähtökohtana on maan tärkeä rooli eteläisen Tyynenmeren aluetta koskevissa asioissa. Osallistuminen lähialueen yhteistyöhön on ollut tärkeä osa ulkopolitiikkaa jo itsenäisyyttä edeltävistä ajoista lähtien. Pääministeri Somare on tärkeä toimija Tyynenmeren alueellisessa poliittisessa kontekstissa. 

 

Maantieteellinen läheisyys ja historialliset siteet ovat tehneet maan Australia-suhteista tärkeän osan Papua-Uusi-Guinean ulkopolitiikkaa. Maiden välillä on lukuisia taloutta, kauppaa, investointeja, humanitääristä apua ja turvallisuutta koskevia sopimuksia.

 

Australian pääministeri Kevin Rudd vieraili Papua-Uusi-Guineassa 6.-7. maaliskuuta 2008, jolloin hän antoi Port Moresbyn julistuksen, jonka pohjalta maat ovat ryhtyneet kehittämään suhteitaan. Australia käynnisti ensimmäisenä Tyynenmeren saarivaltionaapureistaan Papua-Uusi-Guinean kanssa neuvottelut erityisen kehityskumppanuuden, Pacific Partnership for Development, solmimiseksi. Kumppanuussopimus solmittiin 20. elokuuta 2008. Australia on lisäämässä kehitysrahoitustaan Papua-Uusi-Guinealle. Australia jatkaa tiukkaa linjaa avun ehtojen suhteen muun muassa hyvään hallintoon liittyen. Papua-Uusi-Guinea kuuluu niiden Tyynenmeren saarivaltioiden joukkoon, joiden kanssa Australia on käynnistänyt puolentoista vuoden kokeilun hedelmänpoimijoiden kausiluonteisen maahantulon ja työskentelyn helpottamiseksi. Hyvät kahdenväliset suhteet ovat tärkeät molemmille osapuolille, sillä Australia haluaa edistää alueellista vakautta ja Papua-Uusi-Guinea tarvitsee Australiaa kehitysavun antajana ja luotettavana kauppakumppanina.

 

Australian selvitys kehitystyöstä Papua-Uusi-Guineassa julkaistiin 24. toukokuuta 2010. Raportin mukaan kehitysyhteistyöhön liittyy merkittäviä ongelmia.

 

 

Papua-Uusi-Guinean hallitus on jatkanut pyrkimyksiään Australia-riippuvuutensa vähentämiseksi kaupassa, avussa ja investoinneissa kehittämällä taloussuhteita Kiinan kanssa "Look North" – politiikkansa pohjalta. Kiina on myös ilmaissut kiinnostuksensa Papua-Uusi-Guinea-suhteidensa syventämiseen. Pohjana suhteiden tiivistämiselle on Papua-Uusi-Guinean sitoumus noudattaa yhden Kiinan politiikkaa. Pääministeri Somare vieraili Pekingissä vuoden 2009 huhtikuun puolivälissä ja Kiinan varapääministeri Li Keqiang vieraili Papua-Uusi-Guineassa marraskuussa 2009. Maiden väliset kauppasuhteet saattavat kuitenkin kärsiä papuauusiguinealaisten ja paikallisten kiinalaisten maahanmuuttajien välien kiristymisen myötä.

 

Myös Papua-Uusi-Guinean suhteet Japaniin ovat lähentyneet kauppa- ja apuvolyymin kasvaessa. Suhteet Solomoninsaariin ovat palanneet normaalitasolle jälkimmäisen hallitusvaihdoksen jälkeen. Papua-Uusi-Guinea on ylläpitänyt kiinteitä suhteita naapuriinsa Indonesiaan, sillä mailla on yhteinen 750 kilometrin maaraja ja siteet Irian Jayan maakuntaan ovat läheiset.

Alueellinen yhteistyö

Papua-Uusi-Guinea on jäsen muun muassa Tyynenmeren tärkeimmässä alueellisessa järjestössä eli PIFissä (Pacific Islands Forum). PIFin sihteeristö sijaitsee Fidzin pääkaupungissa Suvassa. PIFin toiminta tähtää alueellisen yhteistyön lisäämiseen 16 jäsenmaansa kesken kaupassa, investoinneissa, talouskehityksessä sekä poliittisessa ja kansainvälisessä toiminnassa.

 

Elokuun 2008 alussa Papua-Uusi-Guinean ulkoministeri Abal totesi, ettei maa ole vielä valmis ASEANin jäsenyyteen. Maa ilmoitti päästövähennystavoitteensa Kööpenhaminan ilmastositoumukseen tammikuun lopussa 2010.

Järjestöt

Papua-Uusi-Guinea kuuluu brittiläiseen kansainyhteisöön.

 

Maa on muun muassa seuraavien kansainvälisten järjestöjen jäsen:

  • Yhdistyneet kansakunnat
  • IMF
  • Maailmanpankki
  • ADB
  • APEC
  • WTO
  • PIF
  • Tyynenmeren komissio (South Pacific Commission)
  • AKT-ryhmä (Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiot)
  • Melanesian kärkiryhmä (Melanesian Spearhead Group).

Puolustuspolitiikka

Papua-Uuden-Guinean puolustuksesta vastaa Papua New Guinea Defence Forces, joka syntyi maassa olleiden australialaisjoukkojen vaikutuksesta vuonna 1973 kaksi vuotta ennen Papua-Uusi-Guinean itsenäistymistä.

 

Papua-Uuden-Guinean puolustusvoimien vahvuus on vaatimaton, joukot ovat heikosti varustellut ja puolustusvoimat kärsivät kroonisesta budjettikriisistä. Puolustusvoimien tehtävä on ollut pitkään erityisesti sisäisen vakauden ylläpitäminen. Australia on avustanut joukkojen kouluttamisessa ja varustamisessa. Papua-Uuden-Guinean puolustusvoimilla ei ole juurikaan kokemusta rauhanturvaoperaatioista.

Kehityspolitiikka

Kehitysapu muodostaa noin 5,6 prosenttia maan bruttokansantuotteesta, ja asukasta kohden kehitysapu on 50,7 Yhdysvaltain dollaria.

Ihmisoikeudet

Papua-Uudessa-Guineassa on käytössä kuolemanrangaistus. Merkittävä yhteiskunnallinen haaste on erityisesti lapsiin kohdistuva väkivalta. Laittomat hakkuut ovat vaikea ongelma paitsi luonnon monimuotoisuuden myös ihmisoikeuksien kannalta, sillä laittomia hakkuita tehdään usein paikallisväestön ja pienten yhteisöjen toimeentulon ja elämän kustannuksella.

 

 

EU-politiikka

EU-politiikka

EU:lla on ollut hyvät ja toimivat suhteet Papua-Uuteem-Guineaan maan itsenäistymisestä lähtien. Maa on saanut kolmen viime vuosikymmenen aikana yhteensä lähes 450 miljoonaa euroa kehitysapua Euroopan kehitysrahastosta EKR4-8:sta.

Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa

Talous, elinkeinoelämä

Papua-Uudessa-Guineassa on runsaasti hyvää maatalousmaata, laajat metsätalous- ja kalastusresurssit, huomattavat kulta- ja kuparivarannot sekä öljyä ja luonnonkaasua. Julkinen sektori sekä pääomavaltaiset öljy-, kaivannais- ja metsätaloussektorit ovat hallinneet itsenäisyyden ajan maan taloutta.

 

Nestekaasuhankkeet ovat lisääntymässä. Ne ovat herättäneet ulkomaisten investoijien keskuudessa suurta kiinnostusta. Ensimmäisen valtaisan ExxonMobil-johtoisen LNG-hankkeen rakennustyöt ovat käynnistyneet. Tuotannon arvioidaan alkavan vuonna 2013. Hankkeen toivotaan tuovan talouteen 30 miljardia Yhdysvaltain dollaria seuraavan 30 vuoden aikana ja kaksinkertaistavan maan BKT:n.

 

Yli 75 prosenttia työvoimasta saa edelleen elantonsa ruokaviljan viljelystä omiin tarpeisiin tai metsän kasvatuksesta vientiin. Yli 70 prosenttia Papua-Uuden-Guinean maa-alasta on metsien peitossa. Lailliset ja laittomat hakkuut, kaivostoiminta, pienmaanviljely, metsäpalot ja istutusmetsitys ovat merkinneet viimeaikaisten tutkimusten mukaan maan sademetsien tuhoutumista kiihtyvällä vauhdilla.

 

Maa- ja metsätalouden ja kalastuksen osuus BKT:stä on noin 34 prosenttia. Madangin maakuntaan rakennetaan suuri teollisuuspuisto, johon kaavaillaan tehtaita käsittelemään kaikki Tyynenmeren pienten saarivaltioiden pyydystämä tonnikala. Teollisuuden osuus BKT:stä on muuttunut viime vuosina varsin vähän pysyen reilun kolmanneksen tasolla. Matkailun kehittymistä ovat jarruttaneet maan ongelmat järjestyksenpidossa.

 

Papua-Uuden-Guinean talouden kehitystä on kahden viime vuosikymmenen aikana leimannut heilahteleva BKT-kasvu. Yleisten indikaattorien perusteella maa kuuluu selvästi alemman keskitulotason maihin. Kehitystä hidastavat huonosti kehittynyt infrastruktuuri, erityisesti liikenneinfrastruktuuri, koulutetun työvoiman niukkuus ja kalleus, korruptio ja yleinen yhteiskunnallinen epäjärjestys, maankäyttöoikeuksiin liittyvät epävarmuudet, epätasainen tulonjako sekä luonnonkatastrofit.

 

Perustavanlaatuisempia kehityksen esteitä ovat perinteiset jäykkyydet maa- ja työvoimamarkkinoilla, paisunut julkinen sektori sekä markkinamekanismin toimimattomuus näissä olosuhteissa. Pääministeri Somare on todennut tavoittelevansa maan "taloudellista itsenäisyyttä" viiden vuoden sisällä. Vuodesta 2003 lähtien BKT kasvoi kiihtyvällä vauhdilla, kunnes vuoden 2008 loppua kohti talouskasvu hidastui globaalin finanssi- ja talouskriisin myötä. Tilastoitava työllisyys on ollut edelleen kasvussa, mutta alityöllistettyjen ja työttömien osuus työvoimasta on hyvin suuri, ehkä jopa 45 prosenttia.

 

Maakuntien kehityksessä on suuria eroja heijastellen taloudellisten toimintojen sijoittumista. Valtiolla on rahastoituna kaivannaisten viennistä viime vuosina kertyneitä tuloja. Nämä rahastot ovat olleet tärkeä puskuri globaalin talouskriisin oloissa.

 

Maaliskuussa 2009 hallitus ilmoitti toteuttavansa kaksivaiheisen elvytyspaketin. Marraskuussa 2009 pääministeri Somare julkisti myös pitkän tähtäimen sosiaali- ja talouspoliittisen suunnitelman - PNG Vision 2050. Kokonaisuudessaan maan talous vaikuttaa kestävän globaalin talouskriisin suhteellisen hyvin. Bruttokansantuotteen kasvun arvioidaan pysyneen vuoden 2009 aikana 4-5 prosentin tasolla ja kiihtyvän vuosien 2010–2011 aikana jopa kuuteen prosenttiin suurien kaivoshankkeiden päästessä käyntiin.

 

Maan parlamentti hyväksyi loppuvuodesta 2009 vuoden 2010 valtion budjetin, joka on 7,5 miljardia Kinaa eli reilut 2 miljardia euroa. Budjetin painopiste on maaseutukehityksen edistämisessä. Finanssielvytyksen inflatoristen vaikutusten vuoksi keskuspankki jatkanee tiukahkon rahapolitiikan linjalla.

Ulkomaankauppa, kauppapolitiikka

Papua-Uuden-Guinean ulkomaankauppa painottuu vahvasti erityisesti valmistuotteiden tuontiin. Tuonnin arvo on noin 96 prosenttia BKT:stä. Viennin arvo BKT:stä on noin 69 prosenttia. Papua-Uuden-Guinean kauppatase on ollut huomattavasti ylijäämäinen 1990-luvun alusta lähtien kaivannais-, öljy- ja metsätalousviennin ansiosta. Kullan, kuparin ja raakaöljyn vientitulojen osuus viennin kokonaisarvosta on ollut viime vuosina yli 75 prosenttia. Maataloustuotteiden (kahvi, kaakao, kopra ja kopraöljy, palmuöljy ja kumi) osuus maan vientituloista on ollut alle 10 prosenttia. Tuonti on heilahdellut pitkälti kaivannaissektorin ja öljyhankkeiden sekä valuuttakurssimuutosten mukana.

 

Vuoden 2009 aikana negatiiviseksi ajautuneen vaihtotaseen ennustetaan palaavan ylijäämäiseksi vuosien 2010–2011 aikana öljyn, kullan ja kuparin maailmanmarkkinahintojen uuden nousun myötä. Australia on selvästi Papua-Uuden-Guinean tärkein kauppakumppani yli 40 prosentin osuudella viennistä ja tuonnista. Tärkeitä vientimarkkinoita ovat myös Japani, Filippiinit, Saksa, Etelä-Korea ja Kiina. Papua-Uusi-Guinea tuo Australian jälkeen eniten Yhdysvalloista, Singaporesta, Japanista, Kiinasta ja Uudesta-Seelannista. Ulkomaiset nettoinvestoinnit olivat 0,6% bruttokansantuotteesta vuonna 2006 .

 

Australia on myös merkittävin kehitysavun antaja ennen EU:ta. Australian, Uuden-Seelannin ja

Tyynenmeren saarivaltioiden taloussuhteiden kehikkona on PACER-sopimus (Pacific Agreement on Closer Economic Relations). PIFin huippukokous Cairnsissa 4.-7. elokuussa 2009 päätti aloittaa PACER+- neuvottelut talousintegraation syventämiseksi. Yhteismarkkinoiden luomiseen tähtääville neuvotteluille ei asetettu takarajaa.

Yhteiskunta, kulttuuri ja media

Väestö

Papua-Uuden-Guinean väestö on hyvin monikulttuurinen. Maassa asuu kaikkien Tyynenmeren suurten etnisten ryhmien edustajia, melanesialaisia, mikronesialaisia ja polynesialaisia sekä negritoja, kiinalaisia, eurooppalaisia ja australialaisia.

 

Papualaiset muodostavat väestön enemmistön eli heitä on 84 prosenttia väestöstä, melanesialaisia on 15 prosenttia ja muiden ryhmien edustajia noin 1 prosenttia. Papua-Uuden-Guinean alkuperäisväestö on maailman heterogeenisinta. Myös maan uskonnot ovat heterogeenisia.

 

Maan uskonnot jakautuvat seuraavasti:

  • roomalaiskatolisia 27 %
  • evankelisluterilaisia 19,5 %
  • United Church-protestantteja 11,5 %
  • Seventh Day Adventist-reformikirkon jäseniä 10%
  • Pentecostal-kirkon jäseniä 8,6%
  • Evangelical Alliance-jäseniä 5,2%
  • anglikaaneja 3,2%
  • baptisteja 2,5 %
  • muita protestantteja 8,9 %
  • baha'i-yhteisön jäseniä 0,3 %
  • muut uskonnot tai perinteisiä kansanuskoja 3,3 %

 

Maantiede, tiheät metsät, vuoristo ja joet ovat edesauttaneet väestön jakautumista tuhansiksi toisistaan eristäytyneiksi heimoiksi. Lähes jokaisella heimolla on oma kielensä ja ne muodostavat yhteensä 10 prosenttia maailman kielistä.

 

Maan väestönkasvu on suhteellisen korkea, 2-2,4 prosenttia. Yksi äiti saa keskimäärin 3,62 lasta. Vuonna 2050 papuauusiguinealaisia arvioidaan olevan 12,9 miljoonaa. Keskimääräinen eliniänodote on naisilla 68 vuotta ja miehillä 63,5 vuotta. Väestöstä 37,3 prosenttia on 0-14 -vuotiaita, 59,3 prosenttia 15-64-vuotiaita ja vain 3,5 prosenttia yli 65-vuotiaita. Toisaalta myös lapsikuolleisuus on suhteellisen korkea, 46/1000 syntymää. Alle 5-vuotiaiden kuolleisuus on 65/1000 ja äitikuolleisuus 470/100 000. Papua-Uudessa-Guineassa on noin 10 200 pakolaista, joista suurin osa on Indonesiasta. Tarkkoja maahanmuuttotilastoja ei ole saatavilla.

 

HIV-tilanne on Papua-Uudessa-Guineassa Oseanian pahin, sillä 1,5 prosenttia väestöstä (1,5% 15-49-vuotiaista) on saanut infektion. Vakavan tartunnan riski on korkea, sillä maassa on usein lukuisia vakavia tartuntatautiepidemioita.

 

Papua-Uuden-Guinean väestöstä vain noin 12-18 prosenttia (tilastointitavasta riippuen) asuu kaupungeissa. Suurin osa eli 40 prosenttia väestöstä asuu keskusylängöllä, jossa pääelinkeinona on maanviljely. Loput väestöstä asuu rannikoilla ja jokien varsilla.

 

1990-luvulta lähtien kaupungistumisvauhti on kiihtynyt, mikä on johtanut slummialueiden syntymistä kaupunkien laidoille. Maan suurimmat kaupungit ovat pääkaupunki Port Moresby, Lae ja Arawa.

 

Uskonto

Papualaisista kaksi kolmasosaa on kristittyjä, loput uskovat erilaisiin kansanuskomuksiin. Useilla kirkkoon kuuluvilla on uskonnossaan elementtejä erilaisista perinteisistä luonnonuskonnoista. Tyypillisin näistä on esi-isien palvonta. Kristityistä kolmannes on katolisia ja loput luterilaisia ja muita protestantteja.

Kielet

Papua-Uuden-Guinean viralliset kielet ovat englanti, tok pisin ja motu. Maassa kuitenkin puhutaan noin 800-860 eri kieltä. Kielet muodostavat noin 10 prosenttia maailman eri kielistä. Osa kielistä (350-450) on sukua toisilleen kuuluen austronesialaisiin kieliin. Muita saarella puhuttuja kieliä kutsutaan papualaisiksi kieliksi ilman varmuutta niiden suhteesta toisiinsa. Hallinnon ja talouden kielenä käytetään englantia, mutta äidinkielenään tok pisiniä puhuu suurempi osa väestöstä. Lisäksi maan kaakkoisosassa käytetään virallisena kielenä motua.

Oikeusjärjestelmä

Papua-Uuden-Guinean oikeusjärjestelmän pohjana on englantilainen common law -järjestelmä. Oikeusjärjestelmä on perustuslain mukaan hallinnosta, poliittisesta järjestelmästä ja armeijasta riippumaton ja itsenäinen järjestelmä, joka suojelee perustuslaillisia oikeuksia ja lakien toimeenpanoa. Perustuslaki turvaa syytetyille muun muassa oikeuden oikeusapuun.

 

Oikeusjärjestelmässä on useita tasoja, korkeimpana Korkein oikeus. Korkeimman oikeuden presidentin nimittää kenraalikuvernööri hallituksen ja oikeusministerin esityksestä. Oikeus- ja laillisten palvelujen komissio (The Judicial and Legal Services Commission) nimittää muut tuomarit.

 

Muita tuomioistuimia ovat paikalliset- ja aluetuomioistuimet, joista yhteisnimitys on The National Court. Paikallisoikeudet käsittelevät pieniä rikkomuksia ja paikallisten tapojen sääntelemiä asioita, kun taas alueoikeudet käsittelevät syytettävissä olevia rikoksia. Maan hallitus on pyrkinyt edistämään oikeusjärjestelmän uudistusta siten, että perustettujen kylätuomioistuimien tehtävänä on ylläpitää perinteisiä laillisia käytänteitä.

 

Papua-Uudessa-Guineassa maanomistusasioita ja alaikäisiin liittyviä tapauksia hoitavat erilliset tuomioistuimet. Oikeusasiamiehen toimisto on perustettu virka-aseman väärinkäyttöön liittyvien tapausten tutkintaan.

 

Koulu- ja opetusjärjestelmä

Papua-Uuden-Guinean koulujärjestelmässä on neljä tasoa:

  • perusopetus, luokat 1-6
  • toisen asteen provinssitason koulutus, luokat 7-10
  • kansallinen lukiokoulutus, luokat 11-12
  • korkeakoulutus.

 

Kouluvuosi kestää tammikuusta joulukuuhun. Kuusivuotinen perusopetus 7-12 -vuotiaille ei ole kuitenkaan pakollinen. Perusopetusta tarjoavat sekä julkiset että yksityiset koulut. Suurin osa opetuksesta on englannin kielellä.

 

Vuonna 1989 opetusministeriö hyväksyi uuden kieli- ja lukutaito-ohjelman. Sen tarkoituksena oli edistää paikallisten esikoulujen perustamista mahdollistamalla ensimmäinen kouluvuosi kielen opiskeluun tai muiden oppiaineiden kuin kielen opettaminen paikallisella kielellä. Vuodesta 1993 saakka monet provinssit ovat perustaneet kyläkouluja paikallisen kielen lukutaidon parantamiseksi, jotta englannin oppiminen olisi myöhemmin helpompaa.

 

Kuudennen luokan jälkeen oppilaiden tulee osallistua kansalliseen kokeeseen ja menestyä riittävän hyvin voidakseen jatkaa opiskelua. Vain 35 prosenttia oppilaista jatkaa toisen asteen kouluihin. Luku ei kerro alhaisesta perusopiskelumenestyksestä, vaan ongelmana on toisen asteen oppilaitosten puute. Toisen asteen oppilaitoksissa aloittaneista vain 67 prosenttia päättää opiskelunsa 10. luokalla. Suurin osa oppilaista ei jatka opiskelua 10. luokan jälkeen. Vain noin 20 prosenttia aloittaa opinnot jossakin neljästä kansallisesta lukiosta (luokat 11-12). Provinssien lukioita vastaavat oppilaitokset hyväksyvät opiskelijat kansallisten kokeiden tulosten perusteella. Toisen asteen perusopetuksen jälkeen on mahdollista myös hakeutua kaksivuotiseen ammatilliseen koulutukseen.

 

Koulu- ja opetusjärjestelmää kuvaa väestön lukutaitoisuus. Papua-Uuden-Guinean väestöstä 57,3 prosenttia on lukutaitoisia. Miehistä 63,4 prosenttia ja naisista 50,9 prosenttia osaa lukea. Perusopetusta saa noin 70 prosenttia ikäluokasta, kun taas toisen asteen opetusta saa vain noin 12 prosenttia. Erot maaseudun ja kaupunkien sekä provinssien välillä ovat suuret. Koulumaksut heikentävät erityisesti köyhimpien opiskelumahdollisuuksia, sillä lukukausimaksut voivat olla jopa 50 prosenttia perheen kokonaisansioista.

Yhteiskuntaolot

Noin 85 prosenttia Papua-Uuden-Guinean väestöstä saa elantonsa joko kokonaan tai osittain maataloudesta. Työttömyysprosentti vuonna 2004 oli 1,8. Elinkeinorakenne jakautuu kuitenkin suhteellisen tasan maatalouteen (34,5 prosenttia), palveluihin (30,8 prosenttia) ja teollisuuteen (34,7 prosenttia).

 

Papua-Uuden-Guinean inhimillisen kehityksen indeksi on 0,54 ja sijoitus 148. Noin 34-38 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella eli alle 1,25 dollaria per päivä. Vuoden 2006 tilaston mukaan 60 prosenttia väestöstä on ilman puhdasta vettä.

 

Korruptio on vakava yhteiskunnallinen ongelma. Papua-Uusi-Guinea onkin listattu kansainvälisessä vertailussa sijalle 154. Papua-Uusi-Guinea on myös ihmiskaupan kohdemaa. Maan lainsäädäntö ei estä ihmiskauppaan liittyviä rikoksia.

Kulttuuri

Papua-Uudessa-Guineassa arvioidaan olevan yli tuhat eri kulttuurista ryhmää. Jokaisella ryhmällä on omat perinteensä musiikin, taiteen, tanssin, arkkitehtuurin ynnä muun sellaisen saralla.

 

Tunnettuja kulttuurivaikuttajia ovat muun muassa seuraavat kirjailijat 

  • John Kaisapwolova
  • Kumalau Tawali
  • Apisai Enos
  • Kama Kerpi
  • Vincent Eri
  • Albert Maori Kiki
  • Ignatius Kilage
  • Nora Vagi Brash
  • Steven Edmund Winduo
  • Loujaya Kouza.

Media

Papua-Uudessa-Guineassa on kolme televisioasemaa. Radiotaajuuksia ovat AM 8, FM 19 ja shortwave 28. Radiosta vastaa käytännössä National Broadcasting Corporation. Papua-uusi-Guinean merkittävimpiä sanomalehtiä ovat The National ja Post Courier.

 

 

Lehdistönvapausindeksi oli vuonna 2009 14,7 ja sijoitus kansainvälisessä vertailussa 56. Suomi sijoittui vertailussa ensimmäiseksi.

 

Internetin käyttö on lisääntynyt myös Papua-Uudessa-Guineassa. Vuonna 2008 maassa oli 120 000 internetin käyttäjää.

Kansalaisyhteiskunta

Kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen ja köyhyyden vähentäminen liittyvät Papua-Uudessa-Guineassa kiinteästi toisiinsa. Kansalaisyhteiskunnan ja valtion kumppanuuden vahvistaminen on merkittävä haaste samoin kuin demokraattisen hallinnon vahvistaminen ja edistäminen paikallistasolla.

 

Kansalaisjärjestöjen rooli on merkittävä, mutta papuauusiguinealaisten osallistuminen järjestötoimintaan on heikkoa, valtio on hauras ja sosiaaliset ja taloudelliset haasteet vaikeuttavat myös kansalaisyhteiskunnan tilaa. Kirkoilla on perinteisesti ollut merkittävä rooli yhteiskunnassa. Kansalaisjärjestötoiminnan kehittymisellä nähdään olevan positiivisia vaikutuksia myös köyhyyden vähenemisen, demokratian edistämisen ja sosiaalisten ja terveydellisten haasteiden, kuten lisääntyvien HIV-tartuntojen, ratkaisemisen osalta. Vain harvat järjestöt maassa ovat muodollisesti hallinnoituja ja järjestöjen toiminta vaihtelee suuresti paikallisesti ja yhteisöittäin. Järjestötoiminta on kiinteästi yhteydessä kullakin alueella käytettyyn kieleen.1990-luvulla kansalaisjärjestöjen määrä kasvoi. Erityisesti ympäristönsuojelujärjestöjen määrä on lisääntynyt huomattavasti.

Kahdenväliset suhteet

Suhteet

Suomen ja Papua-Uusi-Guinean väliset suhteet ovat ohuet, mutta ongelmattomat.

Kaupallis-taloudelliset suhteet

Suomen ja Papua-Uuden-Guinean kaupallistaloudelliset suhteet ovat varsin marginaaliset. Kauppavaihto heilahtelee voimakkaasti vuodesta toiseen. Vuoden 2009 aikana tuonti putosi rajusti, kun taas vienti Papua-Uuteen-Guineaan oli taas voimakkaassa kasvussa. Papua-Uuden-Guinean epävakaat olot eivät tee maasta erityisen houkuttelevaa investointikohdetta.

 

Suomen Canberran suurlähetystö on käynnistänyt Papua-Uudessa-Guineassa ilmastopakolaisten elinkeinotoiminnan tukemiseen tähtäävän hankkeen sekä mikroyritystoiminnan kehityshankkeen paikallisen yhteistyön määrärahoillaan.

 

Suomen ja Papua-Uuden-Guinean välinen korkotukiluottoyhteistyötä koskeva sopimus allekirjoitettiin 4. kesäkuuta 2009. Suomen Ilmatieteen laitos on käynnistänyt Tyynenmeren saarivaltioiden sääpalvelujärjestelmien kehittämiseen tähtäävän kolmivuotisen hankkeen.

Suomalaiset, suomen kieli

Suomen kielen opetuksesta Papua-Uudessa-Guineassa ei ole tietoa.

Sopimukset

  • Diplomaattisuhteiden solmiminen 31. elokuuta 1977
  • Tasavallan presidentin asetus Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen muuttamisesta tehdyn sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta 15. heinäkuuta 2005
  • Tasavallan presidentin asetus Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen muuttamisesta tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta 26. kesäkuuta 2008

 

Historia

Suomen Australian-suurlähettiläät ja asiainhoitajat, jotka on usein akkreditoitu myös Papua-Uuteen-Guineaan

 

  • Paavo Simelius 1949-1958
  • Toivo Kala 1958-1963
  • Olavi Wanne 1963-1968
  • Tuure Mentula 1969-1975
  • Åke Backström 1975-1980
  • Veikko Huttunen 1980-1983
  • Osmo Lares 1983-1987
  • Ulf-Erik Slotte 1987-1991
  • Charles Murto 1991-1996
  • Esko Hamilo 1996-2001
  • Anneli Puura-Märkälä 2001-2005
  • Glen Lindholm 2005-2009
  • Maija Lähteenmäki 2010-

Historia

Ensimmäisten asukkaiden uskotaan saapuneen Kaakkois-Aasiasta nykyisen Papua-Uuden-Guinean alueelle noin 50 000 vuotta sitten. Maantieteellisen rikkonaisuuden vuoksi alueelle syntyi

lukuisia itsenäisiä yhdyskuntia, joilla ei juuri ollut tekemistä toistensa kanssa. Saarilla on edelleen

useita tuhansia erillisiä yhteisöjä, joilla on omat kielensä, tapansa ja perinteensä.

 

Ensimmäiset eurooppalaiset kontaktit ajoittuvat 1500-luvulle, jolloin portugalilaiset ja espanjalaiset löytöretkeilijät saapuivat saarille. Portugalilainen Jorge de Meneses antoi pääsaarelle 1526 nimen Ilhas dos Papuas, ”käkkäräpäisten saari”. Espanjalainen Inigo Ortiz de Retes puolestaan lisäsi nimen Uusi Guinea, koska saaren asukkaat muistuttivat hänen mielestään Afrikan Guinean ihmisiä.

 

Varsinkin kannibalismin vuoksi kartettu laaja alue sai olla rauhassa useita vuosisatoja, kunnes

hollantilaiset julistivat pääsaaren läntisen puoliskon määräämisvaltaansa 1824. Saksa seurasi

ottamalla haltuunsa saaren itäpuolen pohjoisosan vuonna 1884. Kolme päivää myöhemmin Iso-

Britannia julisti eteläisen osan protektoraatikseen ja nimesi alueen Brittiläiseksi Uudeksi Guineaksi.

 

Vuonna 1906 tämän alueen hallinta siirrettiin Australialle ja se nimettiin Papuan territorioksi.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Australian joukot ottivat haltuunsa Saksan Uuden Guinean ja

alueesta tuli virallisesti osa Australian hallitsemaa territoriota 1920. Toisen maailmansodan aikana

japanilaiset nousivat maihin pohjoisilla saarilla. Tämän seurauksena koko nykyisestä alueesta

tuli sotatanner. Liittoutuneiden joukot onnistuivat pidättelemään hyökkäyksiä, ja sodan loputtua

japanilaiset joukot lopulta antautuivat. Sodan jälkimainingeissa maan alueen itäiset osat palautuivat

Australian hallintaan ja territorion nimeksi tuli Papua ja Uusi Guinea. Hollantilaisten Uusi Guinea

(nykyinen Irian Jayan maakunta) siirtyi Indonesian hallintaan 1963.

 

Sotien jälkeen koko alueelle perustettiin yhtenäinen hallinto. Ensimmäinen lakiasäätävä elin aloitti toimintansa vuonna 1951 ja vuonna 1964 perustettiin 64-jäseninen parlamentti. Papua-Uudelle-Guinealle myönnettiin itsehallinto vuonna 1973. Maa julistautui itsenäiseksi 16. syyskuuta 1975.

 

Itsenäistymisen jälkeen maa on taistellut jatkuvia järjestyksellisiä, poliittisia ja taloudellisia ongelmia

vastaan. Indonesian hallitseman Irian Jayan maakunnan separatistisen liikkeen aiheuttamat

levottomuudet johtivat pakolaisten virtaan Papua-Uuden-Guinean puolelle. Maassa asuu edelleen 7 500 Irian Jayan pakolaista.

 

Vuonna 1989 Bougainvillen maakunnassa syttyi lähes kymmenen vuotta kestänyt sisällissota, kun paikalliset maanomistajat nousivat vastustamaan Pangunan kulta- ja kuparikaivoksen aiheuttamia ympäristötuhoja ja niiden sosiaalisia vaikutuksia. Bougainvillen tulitauko saatiin vihdoin aikaiseksi vuonna 1998. Bougainvillen autonomiaa vahvistanut yhteisymmärrysasiakirja allekirjoitettiin Papua-Uuden-Guinean hallituksen ja Bougainvillen poliittisten johtajien kanssa maaliskuussa 2000.

 

Australialla oli olennainen rooli rauhansopimuksen solmimiseen elokuussa 2001 johtaneessa rauhanprosessissa. Papua-Uuden-Guinean parlamentin hyväksyttyä Bougainvillen perustuslain, saarella pidettiin YK:n valvomat vaalit toukokuussa 2005. Bougainvillen autonominen hallitus nimitettiin kesäkuussa 2005. Presidentinvaalit pidetään vuonna 2010. Vaateita itsenäisyyttä koskevan kansanäänestyksen järjestämiseksi esitetään aika ajoin.

Hyvä tietää

Asemapaikan sijainti

Lounaisella Tyynellä valtamerellä sijaitseva Papua-Uusi-Guinea käsittää Uuden Guinean saaren itäisen osan sekä joukon pienempiä saaria.

Autot

Auton vuokraaminen luotettavasta paikasta, esimerkiksi tasokkaan hotellin kautta, on suositeltavaa. Papua-Uudessa-Guineassa on useita autonvuokraamoja. Autojen kunto vaihtelee. Maan infrastruktuurin ja tiestön kunto vaihtelee maan eri osissa ja voi olla paikoin hyvinkin heikko.

Edustustot

Suomella ei ole edustustoa Papua-Uudessa-Guineassa, vaan Canberran suurlähettiläs on akkreditoitu edustamaan Suomea Papua-Uudessa-Guineassa. Lisäksi Suomella on kunniakonsulaatti pääkaupunki Port Moresbyssä.

 

Seuraavilla mailla on Papua-Uudessa-Guineassa edustusto tai konsulaatti:

  • Australia
  • Itävalta
  • Belgia
  • Kanada
  • Kiina
  • Tšekki
  • Fidzi
  • Ranska
  • Kreikka
  • Japani
  • Kiribati
  • Malesia
  • Uusi-Seelanti
  • Singapore
  • Filippiinit
  • Etelä-Korea
  • Ruotsi
  • Taiwan
  • Iso-Britannia
  • Intia
  • Indonesia
  • Yhdysvallat.

Hankinnat

Papua-Uudessa-Guineassa voi tehdä käsityöostoksia. Erityisesti puusta tai muista luonnonmateriaaleista valmistettujen tuotteiden maahantuonti esimerkiksi Australiaan ja Uuteen-Seelantiin voi olla karanteenin vuoksi haastavaa.

Ilmasto

Papua-Uusi-Guinea sijaitsee aktiivisella maanjäristysalueella. Maassa on rannikkoalueilla, erityisesti maan pohjoispuolella, aina olemassa hyökyaaltovaara maanjäristysten esiintyessä merialueilla.

Joukkoliikenne

Julkinen liikenne on epäluotettavaa ja teiden kunto on yleensä huono.

Juomarahat

Papua-Uudessa-Guineassa ei ole juomarahakulttuuria eikä juomarahan jättämistä suositella.

Jätehuolto

Papua-Uuden-Guinean jätehuolto on monella tavalla kehittymisvaiheessa.

Kansalliset vapaapäivät

Papua-Uuden-Guinean kansalliset vapaapäivät ovat

 

  • 1. tammikuuta: New Year's Day
  • 2. huhtikuuta: Good Friday
  • 5. huhtikuuta: Easter Monday
  • 7. kesäkuuta: Queen's Birthday
  • 19. heinäkuuta: Remembrance Day
  • 13. syyskuuta: Independence Day; Constitution Day
  • 25.-26. joulukuuta: Christmas

Kirjallisuus

Kirjallinen kulttuuri on Papua-Uudessa-Guineassa verraten nuorta. University of Papua New Guineassa järjestetyt luovan kirjoittamisen kurssit olivat alkusysäys kirjallisen kulttuurin kehitykselle. Saksalainen kirjailija Ulli Beier perusti maahan Kovave-kirjallisuuslehden, ja monet maan tunnetuimmista kirjailijoista, kuten John Kaisapwolova, Kumalau Tawali, Apisai Enos ja Kama Kerpi, tulivat tunnetuiksi Kovaven avulla.

 

Vuonna 1970  Vincent Eri julkaisi maan ensimmäisen romaanin, The Crocodile. Vuonna 1968 julkaistu Albert Maori Kikin ten Thousand Years in a Lifetime oli ensimmäinen merkittävä teos, joka julkaistiin lehden ulkopuolella.

 

Muita tunnettuja kirjailijoita ovat

  • Ignatius Kilage
  • Nora Vagi Brash
  • Steven Edmund Winduo
  • Loujaya Kouza.

Koulut ja opiskelu

Papua-Uusi-Guineassa on sekä yksityisiä että julkisia kouluja. Erot koulujen välillä vaihtelevat provinsseittain, samoin kuin opetukseen osallistuminen vaihtelee eri alueiden välillä. Kouluissa ei ole läsnäolopakkoa. Sosiaaliset, alueelliset ja taloudelliset tekijät vaikuttavat suuresti väestön opiskelumahdollisuuksiin.

 

The International Education Agency tarjoaa runsaasti tietoa maan koulujärjestelmästä. Myös kirkoilla on perinteisesti ollut merkittävä rooli koulujärjestelmässä.

 

Esikouluja ja päiväkoteja

  • Nonu Day Nursery
  • Bava International Pre-School & Kindergarten, Boroko
  • Boroko Baptist Kingtergarten
  • Kavieng Pre-School
  • Lae Day Pre-School International
  • Madang International Pre-School
  • Rabaul Play School
  • Sunny Bunny's Kindergarten, Boroko
  • Wewak Pre-School Centre

 

Maassa toimivia kouluja

  • Nonu Primary School, Nonu Ave Boroko
  • Cameron High School, Alotau
  • Bishop Wade Secondary High School, Tarlena, ARoB
  • Catholic Theological Institute, Boroko
  • Coronation College, Lae
  • The International School of Lae, Lae
  • Dregerhafen Secondary School, Finschhafen
  • Gordons International School, Boroko
  • Goroka International School IEA
  • Goroka High School
  • Haikoast Community School, Lae
  • Highland Lutheran International School, Wabag
  • Hutjena Secondary High School, Buka, Kiaratarr
  • Immanuel Lutheran School, Lae
  • Jomba Demonstration School, Madang
  • Jubilee Catholic Secondary School, Boroko
  • Karkar High School, Kinim, Karkar Island
  • Kaupena Community School, Mt Hagen
  • Kerevat National High School
  • Kiripia, St. Peter & Paul's Primary School, Mt.Hagen, WHP
  • Kiunga International School
  • Korobosea International School, Boroko
  • Lae Christian Academy, Lae, MP
  • Lae Secondary School
  • Lihir International School, Londolovit, Lihir Island, NIP
  • Muaina High School, Kundiawa
  • Port Moresby International School
  • Sacred Heart School, Boroko
  • St Josephs International Primary School, Boroko
  • Tabubil International Primary School
  • The Ela/Murray International School, Boroko
  • Ufeto Christian Academy, Goroka
  • Ukarumpa International School-Primary Campus and Secondary Campus
  • Fatima Secondary School, Banz, WHP
  • Minj High School, Minj, WHP
  • Mt. Hagen Secondary School, Mt. Hagen, WHP
  • Tambul High School, WHP
  • Alkena Primary School, Tambul, WHP
  • Nebilyer High School, Pabrabuk, WHP
  • Tabaga Primary School, Nebilyer, WHP
  • Kuga Primary School, Nebilyer, WHP
  • Kumbu Pui Elementary School, Kumbu Pui, Nebilyer, WHP
  • Henganofi High School, Henganofi, EHP
  • Kainantu High School, Kainantu, EHP
  • Tairora High School, Kainantu, EHP
  • Professor Schindler Primary School, Kainantu, EHP
  • Aiyura National High School, Kainantu, EHP
  • Reintabe Lutheran High School, Goroka, EHP
  • Garaina Primary School, Bulolo District,MP
  • Grace Baptist Christian Academy, Gordons, NCD
  • Ivingoi High School, Okapa,EHP
  • Lufa High School, Lufa, EHP
  • Asaroka Lutheran High School, Goroka, EHP
  • Numanoi International School, Goroka, EHP
  • Okiufa Primary School, Goroka, EHP
  • Goroka Christian Academy, Goroka, EHP
  • Gerehu Provincial High School, Port Moresby NCD

 

Ammatilliset koulut

  • Caritas Technical Secondary School, Boroko
  • Goroka Business College
  • Lae Technical College
  • Madang Technical College
  • Mt Hagen Technical College
  • Fatima Vocational School, Banz, WHP
  • Reibiamul Vocational School, Mt. Hagen, WHP
  • Gembogal Vocational School, Gembogal, Chimbu Province
  • Tambul Vocational School, WHP
  • Kundiawa Vocational School, Chimbu Province
  • Kamaliki Vocational School, Goroka, EHP
  • Basenenka Vocational School, Kainantu, EHP

 

Yliopistoja ja muita korkeakouluja

  • Chanel College, Kokopo
  • Balob Teachers College
  • Divine Word University, Madang
  • Enga University Centre, Wabag
  • Goroka Baptist Bible College
  • Institute Of Business Studies, Port Moresby, NCD
  • Madang University Centre
  • Pacific Adventist University, Boroko
  • Papua New Guinea University of Technology (Unitech), Lae
  • University of Papua New Guinea
  • University of Papua New Guinea - Taurama Campus
  • Pacific Bible College, Pabrabuk, Nebilyer, WHP
  • Christian Leaders Training College, Banz,WHP
  • Tambul Bible College, Tambul, WHP
  • Kudjip College of Nursing, WHP
  • Melanesian Nazarene Bible College, WHP
  • Port Moresby Business College, Port Moresby NCD

Käymälät

Maan eri osien välillä on suuria eroja käymälöiden laadussa ja olemassaolossa. Kaupungeissa 67 prosentilla väestöstä on mahdollisuus käyttää kehittynyttä vesi- ja viemärijärjestelmää. Maaseudulla vain 41 prosenttia väestöstä on näiden piirissä.

Lemmikit

Lemmikkieläimet on mahdollista tuoda maahan ainoastaan rahtitavarana. Australiasta ja Uudesta-Seelannista saapuvilla lemmikeillä karanteeni on 48 tuntia, muualta tulleiden karanteeni Australiassa on 9 kuukautta. Lemmikkien tuontia koskevat erityiset eläinlääkintävaatimukset. Lähtökohtaisesti eläinten ja kasvien tuonti maahan Australian ja Uuden-Seelannin ulkopuolelta on kiellettyä.

Liikennekäyttäytyminen

Papua-Uuden-Guinean maasto on vaikeakulkuista ja siksi lentokone on maassa tärkein matkustusväline. Lentokenttiä on 571, joista vain 21 on päällystettyjä ja loput alle kilometrin pituisia, maastoon raivattuja aukioita. Rautateitä ei juurikaan ole. Päällystettyjä teitä on vain alle 700 kilometriä.

 

Teistä merkittävin on pohjoisrannikon kaupungit ja keskusylängön asutuskeskukset yhdistävä Highlands highway. Tiellä liikennöi yksityisin varoin liikennöityjä ajoneuvoja, usein pikkubusseja, jotka toimivat linja-autoina, tosin ilman ennalta määrättyjä aikatauluja. Rannikkoseuduilla lasikuituiset ”banaaniveneet” harjoittavat samaa toimintaa. Lentokoneet ja kaukolautat vaativat merkittäviä investointeja, joten ne ovat usein kirkon tai kirkkoon liittyvien yritysten hallinnassa.

 

Merkittävämmät satamakaupungit ovat

  • Kieta
  • Lae
  • Madang
  • Port Moresby
  • Rabaul.  

Majoitus

Papua-Uudessa-Guineassa on monipuolisia majoitusmahdollisuuksia. Erityisesti Port Moresbyssä on useita kansainvälisiin hotelliketjuihin kuuluvia hotelleja kuten Holiday Inn ja Crowne Plaza.

Mitat ja painot

Papua-Uudessa-Guineassa on käytössä metrijärjestelmä.

Pankit

The Bank of Papua New Guinea on maan keskuspankki. Lisäksi maassa toimii muun muassa ANZ Papua New Guinea ja Bank South Pacific, jonka on maan suurin pankki.

Parturi-kampaamot

Papua-Uudessa-Guineassa on lukuisia kampaamoja erityisesti suurimmissa kaupungeissa. Yllätysten välttämiseksi kannattaa turvautua kansainvälisten hotelliketjujen hotellien yhteydessä oleviin kampaamopalveluihin.

Posti

Post Papua New Guinea vastaa maan postipalveluiden järjestämisestä.

 

Puhelimet

Vaikeakulkuisuuden vuoksi tietoliikenneyhteyksien luominen Papua-Uudessa-Guineassa on ollut vaikeaa. Puhelin- ja televisioverkko on hyvin suppea. Maassa on noin 60 000 lankapuhelinta ja 600 000 kännykkää (vuoden 2008 tilastot). Palvelut ovat minimaaliset, ja yhteys maan eri osissa ei ole kattava. Puhelin on noin joka kymmenennen ulottuvilla (11/100). Vuoden 2007 tilaston mukaan internetin käyttäjiä on 2 prosenttia väestöstä.

 

Suurimpien kaupunkien ulkopuolella radiopuhelimet korvaavat lankapuhelimet. Ainoat tv-lähettimet sijaitsevat Port Moresbyssä, vaikkakin Mt. Hageen, Gorokaan, Laeen ja Rabauliin on lähettimiä suunnitteilla. Maassa internetin käyttö on vähäistä (vuonna 2008 120 000).

Pukeutuminen

Erityisesti naisten on suositeltavaa pukeutua maltillisesti. Arvoesineet tulee pitää pois näkyvistä.

Ravinto

Papua-Uudessa-Guineassa on trooppisen ilmaston vuoksi paljon eksoottisia hedelmiä. Suosittuja ruokia ovat muun muassa kookospähkinät, banaanit, mangot, papayat, passionhedelmät, erilaiset hillot, salaatit, bataatti, riisi ja kalaruoat.

Rekisteröity parisuhde

Homoseksuaalisuus on kriminalisoitu ja julkisista hellyydenilmauksista saattaa olla seurauksena vankeustuomio.

Sosiaaliturva

Noin 80 prosenttia papuauusiguinealaisista käyttää vain vähän julkisia palveluja.

 

Suomella ja Papua-Uudella-Guinealla ei ole sosiaaliturva- tai sairausvakuutussopimusta, joten kattava matkavakuutus tulee hankkia ennen matkalle lähtöä.

Suomi-kuva

Suomi-kuva Papua-Uudessa-Guineassa on neutraali.

Sähkövirta

Papua-Uudessa-Guineassa on samanlainen sähkövirtajärjestelmä kuin Australiassa ja Uudessa-Seelannissa eli 240V, 50Hz.

 

Terveydenhuolto

Papua-Uusi-Guinean terveydenhuollon palvelut ovat rajalliset. Maa käyttää julkiseen terveydenhuoltoon 7,3 prosenttia valtion budjetista. Terveydenhuoltomenot henkilöä kohden olivat 111 Yhdysvaltain dollaria, kun Suomessa vastaavat olivat 1940 dollaria.

 

Papua-Uusi-Guinea julistettiin poliovapaaksi alueeksi vuonna 2000. Immuniteetti on kuitenkin heikentynyt viime vuosikymmenen aikana ja vain noin puolet lapsista rokotetaan poliota tai tuhkarokkoa vastaan. Raskaana olevista naisista vain 44 prosenttia saa jäykkäkouristusrokotteen. Kuolleisuutta lisäävätkin monet helposti ehkäistävissä olevat sairaudet, kuten ripuli ja tuhkarokko. Epähygienisissä oloissa tai ilman terveydenhoitoalan ammattilaisen läsnäoloa tapahtuvat syntymät ovat riski sekä äidille että lapselle.

 

Malaria on yleistä monilla alueilla, etenkin sadekaudella marraskuusta huhtikuuhun. Myös denguekuumetta esiintyy erityisesti ranta-alueilla. Tuberkuloosi on yleinen, koleraa ja punatautia myös esiintyy. Hivin, aidsin ja muiden sukupuolitautien kantajien määrä on korkea.
Tarvittavat rokotukset on syytä tarkistaa terveydenhuollon ammattilaisilta ennen matkaa.

 

 

Suomella ja Papua-Uusi-Guinealla ei ole sosiaaliturva- tai sairausvakuutussopimusta, joten kattava matkavakuutus tulee hankkia ennen lähtöä.

Tuonti- ja vientirajoitukset

Eläinperäisten tuotteiden tuonti maahan vaatii kirjallisen luvan tullilta.

 

TulostaLähetä

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Canberra

Päivitetty 23.6.2010

© Suomen suurlähetystö, Canberra  | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot