Sydneyn konsulaatin alkuvaiheet ajoittuvat Suomen itsenäistymisen vuoteen 1917, jolloin Suomen merimieslähetystä Sydneyssä edustanut J.O. Boijer ryhtyi valvomaan suomalaisten etuja epävirallisen konsulin roolissaan. Boijer hoiti tehtävää alkuvuoteen 1919 saakka, jolloin hän siirsi tehtävän ystävälleen, liikemies Kaarlo J. Nauklérille.
Suomen hallitus nimitti Nauklérin virallisesti konsuliksi 24.10.1919. Hänen toimialueeseensa kuului Australian ohella myös Uusi-Seelanti, Uusi-Guinea ja koko Oseania. Työnteon ohella urheilullinen Nauklér ehti saavuttaa Australian mestaruuden keihäänheitossa ja kiekonheitossa vuosina 1919 ja 1921. Kollegoiltaan hän sai lempinimen "Champion Consul". Vuonna 1921 Nauklér yllättäen kuoli, ja hänen seuraajaksi nimitettiin ekonomi Harold Tanner. Tanner toimi konsulina lähes 14 vuoden ajan ennen paluutaan Suomeen vuonna 1935.
Joulukuussa 1941 Australian ulkosuhteista silloin vastannut Iso-Britannia katkaisi diplomaattisuhteet ja julisti sodan Suomelle liittolaisensa Neuvostoliiton painostuksesta. Suomi kävi tällöin jatkosotaa vallatakseen takaisin ne alueet, jotka se oli menettänyt Neuvostoliitolle tämän hyökättyä Suomeen talvisodassa. Paavo Simelius, joka oli nimitetty konsuliksi Tannerin jälkeen, joutui palaamaan Suomeen kiireen vilkkaa. Vaikka Suomi ja Iso-Britannia/Australia olivat sotatilassa useita vuosia, laukaustakaan maiden välillä ei ammuttu. Ystävälliset suhteet palautettiin Pariisin rauhansopimuksen solmimisen myötä vuonna 1947. Simelius oli luonteva valinta Suomen ensimmäiseksi asiainhoitajaksi, kun konsulaatti avattiin uudelleen vuonna 1949.
Vuonna 1958 asiainhoitajaksi nimitettiin Toivo I. Kala. Hänen virkakaudellaan Suomi ja Australia sopivat viisumivapaudesta. Sopimuksen ensisijaisena tavoitteena oli helpottaa työtä etsivien suomalaisten muuttoa Australiaan ja myöhemmin myös turismia. Viisi vuotta myöhemmin Kalan seuraaja, asiainhoitaja Olavi Wanne ryhtyi ajamaan tarmolla Suomen diplomaattisen edustautumisen siirtämistä Sydneystä pääkaupunki Canberraan.
Suomen diplomaattinen edustautuminen siirrettiin lopulta Canberraan vuonna 1966. Vuonna 1969 Canberran konsulaatti korotettiin suurlähetystöksi, ja Tuure Mentulasta tuli ensimmäinen Suomen Australian-suurlähettiläs. Sydneyn konsulaatti jatkoi toimintaansa aina vuoteen 2012 saakka hoitaen konsulitehtäviä sekä kaupallisia kontakteja. Marraskuun 2012 alusta lähtien kaikkia sen entisiä tehtäviä on hoitanut Canberran suurlähetystö. Sydneyhin perustettiin Suomen kunniakonsulaatti, joka täydentää näin seitsemän muun kunniakonsulaatin verkostoa eri puolilla Australiaa (Melbourne, Brisbane, Adelaide, Perth, Cairns, Hobart ja Darwin).
Vuonna 1968 Australia vuokrasi suurlähetystön rakentamista varten Suomelle tontin Canberran Yarralumlan kaupunginosasta. Kesti vuosikymmenen ennen kuin suurlähetystö pääsi muuttamaan uuteen rakennukseen, johon sijoitettiin sekä kanslia että suurlähettilään virka-asunto. Parinkymmenen vuoden toiminnan jälkeen rakennus kävi ahtaaksi, ja kanslialle päätettiin rakentaa uudet tilat. Uuden kanslian suunnittelemiseksi järjestettiin arkkitehtikilpailu vuonna 1997. Modernia suomalaista arkkitehtuuria edustava kansliarakennus osoitteessa 12 Darwin Avenue otettiin virallisesti käyttöön helmikuussa 2002.
Suomen Australian-suurlähettiläät vuodesta 1969 eteenpäin:
Suurlähettiläät | ||
Tuure Mentula | Canberra | 1969–1975 |
Åke Backström | Canberra | 1975–1980 |
Veikko Huttunen | Canberra | 1980–1983 |
Osmo Lares | Canberra | 1983–1987 |
Ulf-Erik Slotte | Canberra | 1987–1991 |
Charles Murto | Canberra | 1991–1996 |
Esko Hamilo | Canberra | 1996–2001 |
Anneli Puura-Märkälä | Canberra | 2001–2005 |
Glen Lindholm | Canberra | 2005–2009 |
Maija Lähteenmäki | Canberra | 2010–2012 |
Pasi Patokallio | Canberra | 2013–2016 |
Lars Backström | Canberra | 2016– |
